Volcanalia

Teksti: Esa #325 Pohjanheimo

Volcanalia on ollut ajokauden päätapahtuma alusta alkaen ja ensimmäisestä Volcanaliasta lähtien ohjelmaan on kuulunut Neppiskisa. Pete Kumpula toi ensimmäiseen Volcanaliaan mukanaan neppisautoja ja organisoi kisan. Siitä lähtien lauantain illansuussa on kokoonnuttu hiekkarannalle neppaamaan. Kun osallistujamäärä on kasvanut, niin mukaan on tullut aika-ajot, josta karsitaan osallistujat varsinaiseen kisaan.

Pete itse kommentoi asiaa näin:

Hauskin on varmaan tuo kun aikuiset miehet-naiset konttaavat, ovat hanuri pystyssä neppailemassa muoviautoa etteenpäin. En olisi kyllä uskonut, että se jää elämään kerhon toimintaan. Parhainta tuossa on se kuinka aikuiset ja jopa pienessä pöhnässä osaavat käyttäytyvän sekä huumoria lentää tallien/kuskien välillä.

Myös moni muu muistaa juuri neppiskisat Volcanaliasta:

Volcanaliat ja neppiskisat ja muu seurustelu päivän ja illan mittaan.

Neppiskisat ovat vähän rauhoittuneet alkuajoista, mutta edelleen turnaus on minusta hieno lisä Volcanaliaan, koska se kuvaa kerhon henkeä niin hyvin. Mikään itsensä liian vakavasti ottava kerho ei taistelisi lasten pihapelin voitosta kauden päätapahtumassaan.

Neppiskisan keskeinen henkilö on tuomari, joka takaa kaikkien tasapuolisen kohtelun alkaen autojen katsastuksesta. Lisäpainot ja muu vilunki karsitaan heti pois. Kilpailun aikana niin osallistujien kuin yleisönkin paine tuomaria kohtaan on kova, mutta kerhosta on löytynyt lahjomattomia oikeuden jakajia päättämään ratarikoista, puoli- ja täyskelleistä. Viime vuodet kisan on tuomaroinut Tuija Virtanen #141 ja sitä ennen oikeutta ovat jakaneet ainakin Tero Surakka ja Kai Pennanen

Ilman rataa ei voi kilpailla ja jo vuosien ajan pääratamestarina on toiminut Pertti “Pera” Vuolio ja operatiivisena ratamestarina Kimmo Tihinen. Vuodesta toiseen käytössä on ollut vaativa muttei mahdoton rata ja viime vuosina osallistujamäärän kasvaessa on tarvittu rata myös aika-ajoa varten.

Neppiskisan voittajat

Volcanalia kestää viikonlopun, mutta osallistua voi myös lauantaista sunnuntaihin tai lauantaina päiväkävijänä.
Perjantaina ajellaan paikalle, majoitutaan, tavataan tuttuja ja vietetään iltaa ruoan ja juoman äärellä.
Lauantai on sitten toimintapäivä. Aamiaisen jälkeen on lähtö Ride-outille. Muutaman kymmenen kilometrin ajeluun osallistuvat kaikki, jotka ns. kykenevät kynnelle. Monesti on päästy nauttimaan paikallisen oppaan johdolla hyvistä mutkateistä ja kahvipaikoista.
Yhden jäsenen luonnehdinta vastaa varmaan monen muunkin ajatuksia:

VRF:n tapahtumissa on ihan omanlaisensa tunnelma, leppoisa ja leikkisä. Meillä ei juuri uhota tai pullistella. Pidän siitä, että kerhon tapahtumissa on sulan maan aikaan aina tärkeänä osana ajaminen, ja ihmiset osaavat huolehtia siitä, että ovat ajokunnossa lähtöhetkellä. Järjestyshäiriöitä tai vaaratilanteita ei yleensä ole.

Rideoutin jälkeen kiiruhdetaan neppiskisaan, sitten saunaan ja yhteiselle päivälliselle. Päivällisen yhteydessä on jaettu kilpailupalkinnot (mm. pisin matka) ja tietysti neppiksen voittaja. Yhteistyökumppaneilta on monesti saatu tavarapalkintoja kilpailuja. Neppiskisan voittaja saa kiertopalkinnon lisäksi henkilökohtaisen pystin omaan palkintokaappiin. Kiertopalkinnon lahjoitti vuonna 2013 alkuvuosina Anssi Laitala.

Sunnuntaina aamiaisen jälkeen on aika ajaa kotiinpäin. Niin tulo- kuin paluumatkaakin on monesti ajettu aluevastaavien vetämissä ryhmissä. Vuonna 2019 Vuokatin matkaan liittyi Minnan ja Teron järjestämä Special Edition. Torstaina ajettiin Joensuuhun Surakoille ja illalla vierailtiin vielä Outokummun kaivoksella motoristi-illassa. Haggis-aamiaisen jälkeen suunnattiin mutkitellen kohti Vuokattia.

Pohojanmaan Volcanaliasta osallistujalle oli jäänyt mieleen saapuminen. Tapahtuma-alueella meitä tervehtii pohjalaisittain koristeltu Volcanalia-banderolli ja järjestelyistä vastaava Henkka #285 sonnustautuneena mm. helavyöhön, kansallispuvun liiviin ja tötteröhattuun. Siinä vaiheessa tiesi, että nyt on tehty asiat viimeisen päälle.

Menneet Volcanaliat

Volcanalia